Edunvalvonta

Luomu 2.0

Kansallisen luomuohjelman Luomu 2.0 valmistelu tehtiin ministeriön sisällä ilman avointa keskustelua. Lisäksi sen julkaisua on venytetty niin pitkälle, ettei sen tavoitteita ehditä huomioimaan uuden CAP-kauden valmistelussa. Olemme erittäin pettyneitä siihen, ettei luomua haluta nähdä todellisena mahdollisuutena Suomen maataloudelle, vaikka luonnon olosuhteet ja pohjoinen sijainti parantaa merkittävästi luomutuotannon kilpailuasemaa tavanomaiseen tuotantoon nähden. Emme tiedä, onko kysymys poliittinen ohjauksesta vai ministeriön haluttomuudesta. Luomualan kehittäminen tarvitsee avoimmuutta, tavoitteista pitää voida keskustella. Miksi ministeriö ei ota luomuedunvalvontajärjestöjä valmisteluun mukaan?

Luomualan kehittämisohjelman arvioinnin loppuraportissa evästetään uuden ohjelman tekoa. Jos alla mainitut asiat olisi otettu oikeasti huomioon uutta ohjelmaa valmisteltaessa, niin lopputulos olisi ollut erilainen. Ministeriön luonnos: Luomu 2.0 Suomen luomustrategia vuoteen 2030

”Maa- ja metsätalousministeriön tulisi myös tulevaisuudessa koordinoida luomualan kehittämisohjemaa, jonka tulisi pureutua paremmin tunnistettuihin pullonkauloihin sekä linkittää luomualan tutkimus, koulutus ja osaamisen kehittäminen ja vienti tiukemmin luomuohjelmaan. Luomuohjelma tulisi laatia laajassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Ohjelman tulisi sisältää toimenpiteitä jalostukseen sekä luomutuotteiden käytön lisäämiseen ammattikeittiöissä sekä selkeitä tavoitteita tuotantomäärille ja jalostusasteen nousulle, sillä tuotantomäärien kasvun myötä jalostukseen ja vientiin liittyviä pullonkauloja saadaan vähennettyä. Luomuohjelmalla tulisi olla oma budjetti. Luomuvalvonnan kehittämiseen ja laadunvarmentamiseen tulee kiinnittää erityishuomiota perustettavassa Ruokavirastossa.” Koko raportti luettavissa: Luomualan kehittämisohjelman arvioinnin loppuraportti 5.10.2018 2018

Yhdistyneet Luomutuottajat ry:n lausunto

Pidämme erittäin harmillisena, että kansallinen luomuohjelman valmistelu on ministeriössä viivästynyt niin pitkälle, ettei sen tuloksia pystytä hyödyntämään seuraavan CAP-kauden valmistelun pohjana. Olemme myös pettyneitä, ettei ministeriö ei ole esittänyt CAP tukijärjestelmään liittyvää tarveanalyysiä luomusta. Kansallinen luomuohjelma ei korvaa luomun tarveanalyysiä. Kansallinen luomuohjelma pitää pikaisesti linkittää CAP-tukijärjestelmään ja tarveanalyysi luomutuotannon osalta pitää tehdä kaikkien EU:n asettamien tavoitteiden osalta.

Luomu on ratkaisu ympäristötavoitteiden saavuttamisessa.

Suomessa olisi mahdollista toteuttaa kunnianhimoisempaa ympäristöpolitiikkaa, joka myös parantaisi viljelijän taloudellista asemaa. Tarvitaan selkeä ajattelutavan muutos. Tilan saamat tukieurot pitää nähdä tilan saamaa palkkana ekosysteemipalveluista. Yhdistämällä tilan tuotantoon ympäristö- ja ilmastotoimenpiteitä maatila pystyy pienentämään tuotantokustannuksia ja parantamaan maan tuotantokykyä. Esimerkiksi ”hiilinurmet” sitovat hiiltä ja samalla parantavat maan viljavuutta. Se näkyy parempina satoina ja viljelyvarmuutena. Lisäksi tuotantopanoksia voidaan vähentää hyödyntämällä esikasvivaikutusta. Maatilojen taloudellista tulosta voidaan parantaa maksamalla tukea ympäristöön kohdistuvista toimenpiteistä.

Luomu edistää maatalousluonnon monimuotoisuutta ja vähentää maatalouden kemikalisoitumista. Luomuviljelyssä toteutuu vastuullinen lähestymistapa ilmasto- ja ympäristökysymyksiin sekä se sopii hyvin EU:n reilun, terveyttä edistävän ja ympäristöystävällisen elintarvikejärjestelmän kehittämisen tavoitteisiin.

Luomu onkin Suomen kannalta järkevin keino vastata EU:n asettamiin CAP-tavoitteisiin. Luomutuotanto on oiva esimerkki siitä, miten ympäristöasioiden ja markkinaehtoisen tuotannon ei tarvitse olla ristiriidassa toistensa kanssa.

Luomutuotanto on ratkaisu maatilojen kannattavuuden parantamiseen.

Olemme pettyneitä, ettei luomutuotannon merkitystä tilojen kannattavuuden parantamisessa ole huomioitu. Luomutuotanto on osoittautunut taloudellisesti kannattavammaksi kuin tavanomainen tuotanto. Tavanomainen tuotanto ei ole Suomessa markkinalähtöistä tai kannattavaa ja sitä pidetään yllä tukijärjestelmällä. CAP toimenpiteissä luomutuotannon ja ekosysteemipalveluiden tuottamisen mahdollisuuksia ei ole tarkasteltu maatalouden kannattavuuden näkökulmasta.

Tarveanalyysin luonnoksessa todetaan yksiselitteisesti: ”Elinkelpoista maatilaa koskevan erityistavoitteen kannalta keskeisenä Suomen lähtökohtana on kotimaisen ruuan alkutuotannon kannattavuuden turvaaminen. Kun tuotannon perusedellytykset ovat kunnossa, on tuotannossa mahdollista saavuttaa myös muita keskeisiä alkutuotantoon liittyviä tavoitteita (ympäristö- ja ilmastovaikutukset, eettisyys ja eläinten hyvinvointi, puhtaat ja turvalliset raaka-aineet jne.).”

Suomessa maatalouden tuotantokustannukset ovat muuta Eurooppaa suuremmat ja kannattavuus sen myötä heikko. Maatalouden tuotantokustannukset ovat Suomessa lähes 50 % korkeammat kuin EU:ssa keskimäärin, eivätkä tuottajahinnat ole muita EU-maita korkeampia. Kun maatalouden markkinatuotot suhteutetaan tuotantokustannuksiin, nähdään, että vuonna 2017 yhden euron tuoton saaminen markkinoilta edellytti Suomessa keskimäärin 1,30 euron kustannuspanostusta tuotantoon. Vastaavasti Eu:ssa keskimäärin euron saaminen edellytti 0,88 euron kustannuspanostusta. Lähde EU-komission ylläpitämän maatalouden kirjanpidon tietoverkon (FADN) seurantatiedot.

Tukieuroja lisäämällä tavanomaisen tuotannon kannattavuus ei parane, lisäeurot valuvat valtaosin kohoaviin tuotantopanoksiin. Maatilojen kannattavuutta voisi parantaa tuotantokustannuksia alentamalla ja nykyistä tuottoisampia vaihtoehtoja etsimällä. Luomutuotanto ei ole samalla tavalla ostopanoksista riippuvaista ja kannattavuus on ollut tavanomaisia tiloja parempi. Maatilojen kannattavuutta parantava toimenpide tavanomaisilla tiloilla olisikin luomutuotantoon siirtyminen.

Luomu kiinnostaa tavanomaisia viljelijöitä

Ministeriö on omassa selvityksessä vuodelta 2020: Luomutuotannon kehitysnäkymät 2020–2027 tutkimus, kysyttiin tavanomaisten tilojen kiinnostusta siirtyä luomutuotantoon. Kaikista tavanomaisista tiloista 11 % oli kiinnostunut siirtymään luomutuotantoon. 2019 Suomessa oli 46 700 maatilaa, jolloin 11 % tarkoittaa, että noin 4 500 tilaa oli kiinnostunut siirtymään luomutuotantoon. Vuonna 2020 luomutiloja oli 5 010 kappaletta eli luomualan kaksinkertaistaminen on mahdollista kannustavalla tukipolitiikalla.

30 % tavoite luomupinta-alalle vuoteen 2030 mennessä ei ole Suomessa utopiaa. Se on saavutettavissa, jos tukijärjestelmällä ei jarruteta luomualan kehittymistä, vaan siihen luodaan kannustimia, kuten siirtymäkauden tuki luomuun siirtymiseksi.

30 % tavoite myös eläinpuolella on mielekäs luomun pinta-alatavoitteen tukemisen kannalta. Tavoite pitää olla myös tuotantosuuntakohtainen. Yhdellä yhteisellä tukitasolla ei vastata eri tuotantosuuntien haasteisiin. Eri tuotantosuuntien ja eläinlajien luomuun siirtymisen ja myös luomutuotannon kustannukset ovat eri suuruiset, joka pitää ottaa huomioon luomutuen määrää arvioitaessa.

Eläinten hyvinvointikorvauksen ja luomukorvauksen yhteensovittamisessa on haasteita, joita ei voida ratkaista ilman, että luomukotieläintukea eriytetään eläinlajikohtaisesti. Luomukotieläinkorvauksen pitäisi olla aina tiloille taloudellisesti kannattavin vaihtoehto ja sen korvaustasoa laskettaessa olisi huomioitava samalla laskutavalla kaikki eläinten hyvinvointikorvauksessa olevat vaatimukset ja korvaustasot. Luomukotieläinkorvaus voisi olla eläinten hyvinvointikorvauksen laajennus.

Luomusiemenen tuotannossa pitää tutkia mahdollisuuksia seoskasvustojen hyödyntämiseen. Lajikekokeet voidaan aloittaa tutkimalla tavanomaisten lajikkeiden soveltuvuutta luomuolosuhteisiin, samalla pitää kuitenkin aloittaa luomulajikkeiden ja aineistojen testaus. Suomessa on poikkeuksellisen laaja alkuperäiskasvien valikoima geenipankissa. Vanhojen aineistojen testausta ja viljelyä pitää tukea hallinnollisesti ja taloudellisesti. Luomulajikkeiden ja luomuaineistojen markkinoille tuloa pitää helpottaa tukemalla niiden viljelyä tukijärjestelmässä.

Luomutuotantoalan kasvua ei pidä hidastaa tai luomualaa ei saa pienentää luomukorvausjärjestelmään tehtävillä uusilla vaatimuksilla, kuten kokotilavaatimuksella.

Luomumarkkinat kasvavat

Suomen vahvuuksia on, että laadukkaan kauran viljely ei onnistu etelämmässä. Tuholais- ja tautitilanne on muuta Eurooppaa suotuisampi. Salmonellavapaa tuotanto on merkittävä kilpailutekijä. Suomen pohjoinen sijainti antaa meille merkittävän kilpailuedun.

Luomumarkkinat kasvavat Suomessa ja vientimarkkinoilla vauhdilla. Suomen luomuvienti on tuplaantunut kahden viimeisen vuoden aikana. Luomutuotteiden kysyntä on globaalia ja suomalaisen luomuviennin kasvun suurin este on osaamisesta ja raaka-aineen saatavuudessa. Esimerkiksi luomukauralla on kasvava kysyntää ja puolet suomessa tuotetusta luomukaurasta viedään jalostettuna ulkomaille. Suomeen on jouduttu tuomaan luomukauraa ulkomailta, koska suomalainen luomukaura ei ole riittänyt kotimaisen teollisuuden tarpeeseen.

Markkinaehtoisesta tuotannosta puhuttaessa pitää huomioida vientimarkkinat. Viennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä on tavoitteena naurettavan alhainen, kun vertaa viimeaikaista kehitystä, jossa vienti on tuplaantunut parissa vuodessa.

Suomen luomutuotannolle ja viennille pitää tehdä kasvi- ja eläinlajikohtaiset tavoitteet. Tavoitteissa pitää olla rohkea ja ne on vietävä myös osaksi tukijärjestelmää.

Lisäyksiä ja muutoksia luonnokseen

Kulutuskysynnän kasvattaminen