Luomu on ratkaisu ympäristötavoitteiden saavuttamisessa

Suomessa olisi mahdollista toteuttaa kunnianhimoisempaa ympäristöpolitiikkaa, joka myös parantaisi viljelijän taloudellista asemaa. Tarvitaan selkeä ajattelutavan muutos. Tilan saamat tukieurot voisivat olla tilan saamaa palkkaa ekosysteemipalveluista, eikä niitä tarvitsisi käyttää tappiollisen tuotannon pyörittämiseen. Yhdistämällä viljelykiertoon ympäristö- ja ilmastotoimenpiteitä maatila pystyy pienentämään tuotantokustannuksia ja parantamaan maan tuotantokykyä. Esimerkiksi ”hiilinurmet” sitovat hiiltä ja samalla parantavat maan viljavuutta. Se näkyy parempina satoina ja viljelyvarmuutena. Lisäksi tuotantopanoksia voidaan vähentää hyödyntämällä esikasvivaikutusta. Maatilojen tulosta voidaan siis parantaa maksamalla tukea ympäristötoimenpiteistä. Luomutuotanto on esimerkki siitä, miten ympäristöasioiden ja markkinaehtoisen tuotannon ei tarvitse olla ristiriidassa toistensa kanssa.

Avoimuus puuttuu

Kansallinen valmistelu olisi pitänyt tehdä nykyistä avoimemmin ja laajempaa asiantuntijakenttää hyödyntäen. Suomessa ei ole käyty rakentavaa keskustelua tukijärjestelmän ympäristötavoitteista ja järjestelmän muuttamisesta tulosperusteisemmaksi. Tukijärjestelmän valmisteltu on ollut yksipuolista ministeriön sanelua. Asiaa valmistelevissa työryhmissä on vahva hallinnon edustus. Vaikka komission tavoitteena on luomutuotannon edistäminen, työryhmiin ei haluttu ottaa luomutuotannon asiantuntijoita. Ministeriö CAP-työpajat ja webinaarit ovat olleet vain muodollisia, eikä niillä ole ollut todellista vaikutusta valmisteluun. Tämä näkyy ministeriön tekemistä CAP luonnoksista. Luomutuotannon osalta mahdollisuuksia ja kehittämistarpeita koskevaa tarveanalyysiä ei ole tehty tai siitä ei ainakaan ole luomujärjestöille kerrottu.

Kansallinen luomuohjelma on valmistumassa kesäkuussa 2021. Valmistelun yhteydessä ainoa viljelijäjärjestö, jota ministeriö on valmistelun aikana kuullut, oli MTK. Miksi ministeriö ei halua luomuasioissa kuulla luomujärjestöjä? Ministeriöön on lähetetty useita perusteltuja ehdotuksia uusista CAP-toimenpiteistä. Niihin ei ole saatu vastauksia, eikä niistä ole keskusteltu työpajoissa tai webinaareissa.

Maatilojen kannattavuus valmistelun keskiössä, mutta johtopäätös on väärä

CAP toimenpiteissä luomutuotannon ja ekosysteemipalveluiden tuottamisen mahdollisuuksia ei ole tarkasteltu maatalouden kannattavuuden näkökulmasta. Strategiasuunnitelman luonnoksessa todetaan yksiselitteisesti vain: ”Elinkelpoista maatilaa koskevan erityistavoitteen kannalta keskeisenä Suomen lähtökohtana on kotimaisen ruuan alkutuotannon kannattavuuden turvaaminen. Kun tuotannon perusedellytykset ovat kunnossa, on tuotannossa mahdollista saavuttaa myös muita keskeisiä alkutuotantoon liittyviä tavoitteita (ympäristö- ja ilmastovaikutukset, eettisyys ja eläinten hyvinvointi, puhtaat ja turvalliset raaka-aineet jne.).” 

Suomessa maatalouden tuotantokustannukset ovat muuta Eurooppaa suuremmat ja kannattavuus sen myötä heikko. Maatalouden tuotantokustannukset ovat Suomessa lähes 50 % korkeammat kuin EU:ssa keskimäärin, eivätkä tuottajahinnat ole muita EU-maita korkeampia. Kun maatalouden markkinatuotot suhteutetaan tuotantokustannuksiin, nähdään, että vuonna 2017 yhden euron tuoton saaminen markkinoilta edellytti Suomessa keskimäärin 1,30 euron kustannuspanostusta tuotantoon. Vastaavasti Eu:ssa keskimäärin euron saaminen edellytti 0,88 euron kustannuspanostusta. Lähde EU-komission ylläpitämän maatalouden kirjanpidon tietoverkon (FADN) seurantatiedot.

Tukieuroja lisäämällä tavanomaisen tuotannon kannattavuus ei parane, lisäeurot valuvat valtaosin kohoaviin tuotantopanoksiin. Maatilojen kannattavuutta voisi parantaa tuotantokustannuksia alentamalla ja nykyistä tuottoisampia vaihtoehtoja etsimällä Luomutuotanto ei ole samalla tavalla ostopanoksista riippuvaista ja kannattavuus on ollut tavanomaisia tiloja parempi. Maatilojen kannattavuutta parantava toimenpide tavanomaisilla tiloilla olisikin luomutuotantoon siirtyminen ja huonosti tuottavien lohkojen siirtäminen toteuttamaan ilmasto- ja ympäristötavoitteita.

Luke on esitellyt PeltoOptimi työkalun, jossa pellot luokitellaan niiden ominaisuuksien perusteella aktiiviseen kasvintuotantoon, ekosysteemipalveluihin ja metsitettäviin. Ministeriön luonnoksessa ollaan päinvastoin huolissaan liiallisesta ekosysteemipalveluiden käytöstä ja niiden määrää halutaan rajoittaa.

Ekojärjestelmä on ollut tabu

EU:n kokonaan maksaan suoraan tukeen on sisältynyt vaatimus, että siitä 30 % sisältää ympäristövaatimuksia. Tulevalla rahoituskaudella sen suuruus olisi 1 090 miljoonaa. Nyt tämän 30 % tilalle on tulossa ekojärjestelmät, jossa jäsenmaa saa itse päättää ympäristövaatimuksin sisällöstä. Suomi on alusta alkaen vastustanut kaikille jäsenmaille pakollisten Ekojärjestelmien käyttöönottoa. Se on näkynyt myös kansallisen tukiohjelman valmistelussa, jossa ekojärjestelmät jätettiin aluksi valmistelun ulkopuolelle. Ilman ekojärjestelmiä, ilmasto- ja ympäristötoimenpiteisiin kohdistuva rahoitus pienenee miljardilla eurolla.

Luomu kiinnostaa tavanomaisia viljelijöitä

Ministeriö on omassa selvityksessä vuodelta 2020: Luomutuotannon kehitysnäkymät 2020–2027 tutkimus, kysyttiin tavanomaisten tilojen kiinnostusta siirtyä luomutuotantoon. Kaikista tavanomaisista tiloista 11 % oli kiinnostunut siirtymään luomutuotantoon. 2019 Suomessa oli 46 700 maatilaa, jolloin 11 % tarkoittaa, että noin 4 500 tilaa on kiinnostunut siirtymään luomutuotantoon. Vuonna 2020 luomutiloja oli 5 010 kappaletta eli luomualan kaksinkertaistaminen on mahdollista kannustavalla tukipolitiikalla.

30 % tavoite luomupinta-alalle vuoteen 2030 mennessä ei ole Suomessa utopiaa. Se on saavutettavissa, jos tukijärjestelmällä ei jarruteta luomualan kehittymistä.

Luomumarkkinat kasvaa

Luomumarkkinat kasvavat Suomessa ja vientimarkkinoilla vauhdilla. Suomen luomuvienti on tuplaantunut kahden viimeisen vuoden aikana. Luomutuotteiden kysyntä on globaalia ja suomalaisen luomuviennin kasvun suurin este on osaamisesta ja raaka-aineen saatavuudessa. Esimerkiksi luomukauralla on kasvava kysyntää ja puolet suomalaisesta luomukaurasta viedään jalostettuna ulkomaille. Suomeen on jouduttu tuomaan luomukauraa ulkomailta, koska suomalainen luomukaura ei riitä kotimaisen teollisuuden tarpeeseen.

Samaan aikaan MTK ja ministeriö ovat vaatineet luomun kehittämisestä markkinalähtöisesti, ilman kannustavaa tukijärjestelmää. Miksi luomua ei nähdä mahdollisuutena tavanomaisille viljelijöille? Tavanomainen tuotanto ei ole Suomessa markkinalähtöistä, kannattavaa ja sitä pidetään yllä tukijärjestelmällä.

Miten tavoitteet saavutetaan luomun osalta

 Ministeriöön on lähetetty monta kertaa ehdotuksia uusista CAP-toimenpiteistä. Niihin ei ole saatu vastauksia, eikä niistä ole keskusteltu työpajoissa tai webinaareissa. Komission tavoite lisätä merkittävästi luomupinta-alaa ei ole Suomessa toteutumassa. Ministeriön ehdottamat muutokset nykyiseen luomutukijärjestelmään ovat itse asiassa pienentämässä nykyisin luomuviljelyssä olevaa pinta-alaa. Ministeriön ehdotuksista näkyy, ettei luomualan asiantuntemusta ole hyödynnetty.