CAP tavoitteet luomulle

Ympäristö- ja ilmastotavoitteiden lisäksi luomutuotanto edistää myös muita komission ympäristöpolitiikalle asettamia tavoitteita eläinten hyvinvoinnista maatilojen kannattavuuteen. Luomukorvausta suunniteltaessa pitää huomioida kaikki luomutuotannon positiiviset vaikutuksen CAP:n tavoitteisiin.

Komission mielestä Suomen pitäisi hyödyntää paremmin luontaisia kilpailuetuja, kuten puhdasta luonto, torjunta-aineiden vähäistä käyttöä maataloudessa, mikrobilääkkeiden vähäistä käyttöä ja korkeampia eläinten hyvinvointistandardeja. Luonnonolosuhteet ovat Suomessa luomutuotannolle suosiolliset. Komissio suositteleekin mm. Suomelle luomutuotannon kasvattamista kuluttaja viestinnällä ja luomutuotannon kasvattamisella, sekä panostamalla luomututkimukseen ja uusien luomutuotteiden kehittämiseen.

• Luomustrategian ja luomukorvauksen lähtökohtana pitää olla, että luomutuotanto on se tapa, jonka kautta kehitetään Suomen maataloutta entistä kannattavampaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan.
• Luomutuotanto pitää nähdä Suomelle parhaana ratkaisuna viljelijöiden toimeentulon ja CAP:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa.
• Toimenpiteitä lisätään koko arvoketjussa luomutuotteiden saattavuuden parantamiseksi.
• Tarvitsemme luomun osalta investointeihin, julkisiin ruokapalveluihin, tutkimukseen, kehittämishankkeisiin, neuvontaan ja viennin edistämiseen kohdistetut toimenpidesuunnitelmat ja rahoituksen.

Pinta-ala tavoite vähintään 30 %

Ehdotettu tavoite 20 % vuoteen 2027 mennessä on vaatimaton ja kasvua rajoittava. Se on myös ristiriidassa komission esittämien suositusten kanssa.  Suomen kansallisen tavoitteen tulee olla tätä kunnianhimoisempi. Tavoite tulee asettaa korkeammalle, kuin edellisen rahoituskauden tavoite oli.

Maatalousmaan osalta pidämme tarpeettomana mahdollisuutta jättää sitoumuksen ulkopuolelle viljelykiertoon soveltumattomia nurmialoja. Luomuasetus ei edellytä nurmille viljelykiertoa, merkittävä osa EU:n luomupinta-alasta on pysyvää nurmikasvustoa.

• Luomuviljelyssä olevan luomuvalvonnassa olevan pinta-alan tavoitteeksi tulee Suomessa asettaa 25 % vuoteen 2027 mennessä. Vuoteen 2030 mennessä tavoite on vähintään 30 %.

Siirtymävaiheen lohkoille korotettu tuki ja luomuun siirtymisen yksi lisävuosi

Uuden luomuasetuksen tullessa voimaan luomukasvintuotannon siirtymäkauden kustannukset nousevat merkittävästi, kun siirtymävaiheensiemeniä, sv1 satoa ei voi käyttää luomusiemenenä. Luomuun siirtyvä tila joutuu ostamaan yhden vuoden sijasta 2 vuoden ajan kaikki luomusiemenet kaupasta, eikä omaa lisäysaineistoa voi hyödyntää.

Luomuun siirtymisen ensimmäiset vuodet ovat taloudellisesti haastavia, kun sato myydään vielä tavanomaisena ja siemenkustannukset kasvavat merkittävästi. Useassa EU maassa on siirtymäkaudelle korotettu tuki ja myös komissio pitää sitä tärkeänä. Esim. Tanskassa maksetaan tällä hetkellä siirtymäkaudella lisätukea luomualalle +161 €/ha.

Luomuun siirtymisen jaksottaminen 3 vuoden aikana helpottaisi taloudellisesti luomuun siirtymistä, koska koko alalle ei tarvitse ostaa kerralla luomusiemeniä ja ensimmäisenä luomuun siirtyneen lohkon luomusiemeniä voisi hyödyntää myöhemmin luomuun siirtyvillä lohkoilla.

Kotieläimien siirtäminen luomuun on haastavaa. Siirtymäkaudentukea pitäisi harkita myös kotieläimille tuotantosuunnittain ja eläinlajeittain.

Ministeriön virkamiehet ovat tyrmänneet siirtymäkauden tuen liian monimutkaisena, vaikka sen todentaminen, valvominen ja maksaminen olisi hyvin yksinkertaista. Hallinnolla on tiedossa SV1 ja SV2 lohkot. Maksatuksessa tarvitaan vain näiden lohkojen osalta merkitä korkeampi hehtaarituki.

• Tuki kohdistuisi luomun siirtymävaiheelle, se voidaan maksaa ekojärjestelmän tai ympäristökorvauksen toimenpiteenä.
• Siirtymävaiheen lohkoille maksetaan tuki korotettuna.
• Siirtymävaiheessa voidaan tukea maksaa korotettuna myös kotieläimille.
• Luomutuotantoon siirtymisen jaksotusmahdollisuutta lisätään vuodella

Myyntikasvivaatimusta on uudistettava

Myyntikasvivaatimus pitää korvata toisenlaisella järjestelmällä, jolla ei ole negatiivista vaikutusta luomupinta-alaan, mutta kannustaa luomuraaka-aineiden tuotantoon. Ministeriöön on luomujärjestöt ehdottaneet erilaisia vaihtoehtoja.

• Muutetaan ehtoja myyntikasvien osalta. Jos tilan karkeaksi rehuksi korjattava ala ja/tai nurmikasvien ala on yli 70 %, niin se on korjattava pääosin luomueläinten rehuksi. Jos näin ei tapahdu, niin kasvintuotannon luomukorvaus olisi näillä tiloilla pienempi.

Luomulisäysaineiston tuotantoa tuettava

Uuden luomuasetuksen mukana tulee uusia käsitteitä lisäysaineistoihin. Heterogeenin eli monimuotoinen lisäysaineisto ja luomulajike. Nämä eivät sisälly nykyiseen siemenkauppalakiin. Tavoitteena on aikaansaada erityisesti luomutuotantoon soveltuvaa lisäysaineistoa. Tarvitaan tukijärjestelmä, jolla tuetaan luomutuotantoon soveltuvia geneettisesti monimuotoisia aineistoja, joita nykyinen sertifiointijärjestelmä ei tunnusta lajikkeeksi. Samalla on tärkeä tukea geneettisesti monimuotoisia alkuperäkasveja, jotka ovat kasvaneet luomutuotannon kaltaisissa olosuhteissa ja ovat potentiaalinen materiaali uusien luomulajikkeiden lähdemateriaaliksi.

Luomusiemenen tuotannolle pitää luoda tukitoimenpiteitä. Esimerkiksi Virossa luonnonmukaista siemenviljelyä kannustavat korkeammat pinta-alatuet siemenviljelyssä, että kaikesta viljelyssä, jossa käytetään luonnonmukaisesti tuotettuja ​​siemeniä.

• Luomusiementuotannolle, sisältäen luomuasetuksen mukaiset lisäysaineistot ja rekisteröityjen ja rekisteröimättömien alkuperäiskasvien ja aineistojen viljelyn, maksetaan korotettua hehtaaritukea.

 Kotieläimistä luomussa on vähintään 10 % vuoteen 2027

2019 eläinyksiköitä Suomessa oli 912 816 kpl, joista luomussa noin 68 000 kpl eli 7,5 %. Lampaita ja emolehmillä on luomussa yli 40 %.  Kanoista luomussa on 8,2 %, lypsylehmistä 4 % ja emakoista 1 %.

10 % tavoite kotieläinpuolella on mielekäs luomun pinta-alatavoitteen tukemisen kannalta. Tavoite voidaan laskea esimerkiksi eläinyksikköinä. Tavoite ja tuki pitää jakaa tuotantosuuntakohtaisesti, yhdellä yhteisellä tavoitteella ja tukitasolla ei saada toivottua tulosta aikaan. Eri tuotantosuuntien ja eläinlajien luomuun siirtämisen kustannukset ovat eri suuruiset ja se pitää ottaa huomioon tuen määrää arvioitaessa.

Luomukotieläintuotteiden kysyntä kasvaa. Kotieläinpuolen suurin ongelma on jalostuksessa, johon pitää saada muutos, että luomuraaka-aineet saadaan luomusertifioituna kuluttajille asti. Luomuraaka-aineen tuotanto ei kuitenkaan mene hukkaan, vaan luomuna tuotetut raaka-aineet päätyvät suomalaisen kuluttajan ruokapöydälle. Osa myydään ja ostetaan tavanomaisena, mutta edelleen kaikki luomun positiiviset vaikutukset ovat tallella.

 Luomukotieläintuotannon korvaus uudistettava

Luomukotieläintuotannon korvaus ja eläinten hyvinvointikorvauksen laskentaperusteet pitää olla yhtenevät. Samasta vaatimuksesta pitää maksaa aina sama tuki. Lisäksi pitää huomioida luomutuotannon positiivisia vaikutuksia eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön. Tilannetta parantaisi, jos luomukotieläimille maksettava korvauksen olisi eläinten hyvinvointisitoumuksen päälle luomun lisävaatimuksista maksettava korvaus

Alarajaa korvattaville eläinyksiköille ei tarvita, vaan tuotantoeläimille maksetaan ensimmäisestä luomueläinyksiköstä lähtien tukea. Nykyinen luomukotieläintuki ei erottele millään tavoin erilaisten tuotantosuuntien tai eläinlajien kustannuseroja. Tasapuolisen ja oikeudenmukaisen luomukotieläintuen maksaminen edellyttää eläinyksikkökertoimien laskemista kustannusperusteisesti eri tuotantosuunnille, joka mahdollistaisi todellisten kustannusten huomioimisen tuotantosuunnan ja eläinlajin mukaisesti.

• Luomukorvauksen pitäisi olla eläinten hyvinvointisitoumuksen päälle maksettava korvaus.
• Kotieläintuotannolle asetetaan tuotantosuuntakohtaiset tavoitteet.
• Kotieläintuotannon tuet ovat tuotantosuuntakohtaisia tai eri tuotantosuunnalle lasketaan/määritetään eläinyksikkökertoimet uudestaan kustannusperusteisesti.
• Luomukorvaus maksetaan eläinyksikölle tai eläinyksikön tuki maksetaan yhden hehtaarin alalle.