Ympäristö- ja ilmastotavoitteiden lisäksi luomutuotanto edistää myös muita komission ympäristöpolitiikalle asettamia tavoitteita eläinten hyvinvoinnista maatilojen kannattavuuteen. Luomukorvausta suunniteltaessa pitää huomioida kaikki luomutuotannon positiiviset vaikutuksen CAP:n tavoitteisiin.

Komission mielestä Suomen pitäisi hyödyntää paremmin luontaisia kilpailuetuja, kuten puhdasta luonto, torjunta-aineiden vähäistä käyttöä maataloudessa, mikrobilääkkeiden vähäistä käyttöä ja korkeampia eläinten hyvinvointistandardeja. Luonnonolosuhteet ovat Suomessa luomutuotannolle suosiolliset. Komissio suositteleekin mm. Suomelle luomutuotannon kasvattamista kuluttaja viestinnällä ja luomutuotannon kasvattamisella, sekä panostamalla luomututkimukseen ja uusien luomutuotteiden kehittämiseen.

• Luomustrategian ja luomukorvauksen lähtökohtana pitää olla, että luomutuotanto on se tapa, jonka kautta kehitetään Suomen maataloutta entistä kannattavampaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan.
• Luomutuotanto pitää nähdä Suomelle parhaana ratkaisuna viljelijöiden toimeentulon ja CAP:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa.

Euhorn et al. 2019 tutkimus, joka selvitti millaisilla poliittisilla toimenpiteillä, voidaan vaikuttaa siihen, että̈ ruokajärjestelmä siirtyy kohti kestävämpiä̈ tuotantomuotoja. Tutkimuksessa todettiin, että tasapainoinen kasvu vaatii sekä työntöä (vahva luomutuki ja tuotannon kehittämistoimenpiteet), että vetoa (julkiset hankinnat, menekinedistäminen ja kuluttajakampanjat). Luomutuotannon ja – kulutuksen edistäminen on otettava huomioon koko arvoketjussa, viranomaistoiminnassa, valtionhallinnossa, kunnissa ja kaupungeissa. Nämä ovat ne keinot, millä Itävalta, Ruotsi ja Tanska, ovat päässeet luomutavoitteisiinsa.

• Toimenpiteitä lisätään koko arvoketjussa luomutuotteiden saattavuuden parantamiseksi.
• Tarvitsemme mahdollisimman pian investointeihin, julkisiin ruokapalveluihin, tutkimukseen, kehittämishankkeisiin, neuvontaan ja viennin edistämiseen kohdistetut toimenpidesuunnitelmat ja rahoituksen.

 Pinta-ala tavoite

 Ehdotettu tavoite 20 % vuoteen 2027 mennessä on vaatimaton ja kasvua rajoittava. Se on myös ristiriidassa komission esittämien suositusten kanssa.  Suomen kansallisen tavoitteen tulee olla tätä kunnianhimoisempi. Tavoite tulee asettaa korkeammalle, kuin edellisen rahoituskauden tavoite oli.

Maatalousmaan osalta pidämme tarpeettomana jättää sitoumuksen ulkopuolelle viljelykiertoon soveltumattomia nurmialoja. Luomuasetus ei edellytä viljelykiertoa, vaan viljelykierrolla ei saa heikentää maan viljavuutta. Merkittävä osa EU:n luomupinta-alasta on pysyvää nurmikasvustoa. Luomukorvauksen rajausta korvauskelpoiselle maatalousmaalle voisi laajentaa koskemaan kaikkea maatalousmaata.

• Luomuviljelyssä olevan luomuvalvonnassa olevan pinta-alan tavoitteeksi tulee Suomessa asettaa ja 25 % vuoteen 2027 mennessä. Vuoteen 2030 mennessä tavoite on vähintään 30 %.

Luomukorvaus

MMM luomukorvauksen muistiossa 18.2.2021 ei ole hyödynnetty ekojärjestelmän antamia mahdollisuuksia. Ekojärjestelmällä on mahdollista tuoda joustavuutta ja lisärahoitusta luomuun siirtymiseen ja luomua tukeviin ympäristö- ja ilmastovaatimuksiin.

• Oikea lähtökohta olisi, että luomutila voi vapaasti valita kaikkia ympäristösitoumuksen ja ekojärjestelmän toimenpiteitä. Luomusta maksettava korvaus olisi muiden korvausten päälle tuleva osuus luomun lisävaatimuksista. On tärkeää kannustaa ja palkita myös luomutiloja CAP tavoitteiden toteuttamisessa. Ekojärjestelmien mahdollisuudet pitää hyödyntää täysimääräisesti.

Myyntikasvit

30 % myyntikasvivaatimuksella ei ole saatu lisää luomutuotteita markkinoille. Kasvikoodiin perustuva järjestelmä ei ole ollut toimiva. Myyntikasvivaatimus, joka koskee myös luomukotieläintiloja ei sovellu tiloille, joilla kaikki pelloilta korjattava sato korjataan karkearehuna omille eläimille. Myyntikasvivelvoite aiheuttaisi suuria muutoksia viljelykiertoon ja vaarantaisi tiloilla karkearehun riittävyyden.

• Esitys tulee johtamaan siihen, että osa kotieläintiloista, joilla koko pinta-ala on nurmella jäävät luomukorvauksen ulkopuolelle jo pelkän myyntikasvivaatimuksen takia.

Myyntikasvivaatimus pitää korvata toisenlaisella järjestelmällä, jolla ei ole negatiivista vaikutusta luomupinta-alaan, mutta kannustaa luomuraaka-aineiden tuotantoon. Ministeriöön on ehdotettu useita erilaisia vaihtoehtoja.

• Suomessakin voitaisiin maksaa yksivuotisille kasveille nurmia korkeampaa luomutukea. Luomukotieläintiloille erotus korvattaisiin korkeampana luomukotieläintukena. Ministeriön virkamiehet ovat pitäneet esitystä EU ja WTO säädösten vastaisena, vaikka se on käytössä useassa EU maassa.
• Toisena vaihtoehtona on esitetty tarkastelutavan muutosta myyntikasvien osalta. Vaatimus koskisi nurmia siten, että jos tilan nurmiala on yli 70 %, niin se on korjattava luomueläinten rehuksi. Jos näin ei tapahdu, niin luomukorvaus olisi pellon osalta pienempi.

Siirtymävaiheen tuki

Tuki luomun siirtymävaiheelle, se voidaan maksaa ekojärjestelmässä tai ympäristökorvauksena. Uuden luomuasetuksen tullessa voimaan luomukasvintuotannon siirtymäkauden kustannukset nousevat merkittävästi, kun tavanomaisia siemeniä, sv1 ja sv2 satoa ei voi käyttää luomusiemenenä. Luomuun siirtyvä tila joutuu ostamaan yhden vuoden sijasta 3 vuoden ajan kaikki luomusiemenet kaupasta, eikä omaa lisäysaineistoa voi hyödyntää.

Luomuun siirtymisen 2 ensimmäistä vuotta ovat taloudellisesti haastavia, kun sato myydään vielä tavanomaisena ja siemenkustannukset kasvavat merkittävästi. Useassa EU maassa on siirtymäkaudelle korotettu tuki ja myös komissio pitää sitä tärkeänä. Tanskassa tällä hetkellä siirtymäkaudelle maksetaan luomutuki +161 €/ha korotettuna.

Luomuun siirtymisen jaksottaminen 3 vuoden aikana helpottaisi taloudellisesti luomuun siirtymistä, koska koko alalle ei tarvitse vuosittain ostaa luomusiemeniä ja ensimmäisenä luomuun siirtyneen lohkon luomusiemeniä voisi hyödyntää myöhemmin luomuun siirtyvillä lohkoilla.

Kotieläimien siirtäminen luomuun on haastavaa. Siirtymäkaudentukea pitäisi harkita myös kotieläimille tuotantosuunnittain.

Virkamiehet pitävät siirtymäkauden tukea liian monimutkaisena, vaikka sen maksaminen olisi hyvin yksinkertaista. Hallinnolla on tiedossa SV1 ja SV2 lohkot. Maksatuksessa tarvitaan vain näiden lohkojen osalta merkitä korkeampi tuki €/ha.

• Siirtymävaiheen lohkoille maksetaan korotettua tukea.
• Siirtymävaihe voidaan tehdä kolmelle vuodelle jaettuna, nykyisen kahden sijasta.
• Siirtymävaiheen tukea maksetaan myös korotettuna kotieläintukena.

Luomulisäysaineiston tuotanto

Uuden luomuasetuksen mukana tulee uusia käsitteitä lisäysaineistoihin. Heterogeenin eli monimuotoinen lisäysaineisto ja luomulajike. Nämä eivät sisälly nykyiseen siemenkauppalakiin. Tavoitteena on aikaansaada erityisesti luomutuotantoon soveltuvaa lisäysaineistoa. Tarvitaan tukijärjestelmä, jolla tuetaan luomutuotantoon soveltuvia geneettisesti monimuotoisia aineistoja, joita nykyinen sertifiointijärjestelmä ei tunnusta lajikkeeksi. Samalla on tärkeä tukea geneettisesti monimuotoisia alkuperäkasveja, jotka ovat kasvaneet luomutuotannon kaltaisissa olosuhteissa ja ovat potentiaalinen materiaali uusien luomulajikkeiden lähdemateriaaliksi.

Luomusiemenen tuotannolle pitää luoda tukitoimenpiteitä. Esimerkiksi Virossa luonnonmukaista siemenviljelyä kannustavat korkeammat pinta-alatuet sekä siemenviljelystä että kaikesta viljelystä, jossa käytetään luonnonmukaisia ​​siemeniä.

• Luomusiementuotannolle, sisältäen luomuasetuksen mukaiset lisäysaineistot ja rekisteröityjen ja rekisteröimättömien alkuperäiskasvien ja aineistojen viljelyn, maksetaan korotettua tukea.

 Avomaan vihannekset

Avomaan vihanneksilla on korkeampi korvaustaso, joka tulee säilyttää ja sen tasoa tulee myös nostaa. Kasvihuonetuotanto tulisi myös huomioida tukiratkaisussa, uusi luomuasetus tulee vaatimaan maapohjakosketuksen, joka muuttaa radikaalisti luomukasvihuonetuotannon ehtoja.

• Avomaan vihannesten tukea korotetaan.
• Siirtymäkauden tuki avomaan vihannesten tuotantoon.
• Luomukasvihuonetuotannon kehittämiseen esim. investointitukien muodossa ja korotettua tukea luomukasvihuonetuotannolle.

Kotieläintuotanto

Tuotantosuunnittain korkein luomuprosentti on lampailla ja emolehmillä, jossa emoja on luomussa yli 40 %. Kummassakaan tuotantosuunnassa markkinoilta ei saa lihasta merkittävää luomulisää.  Lampaiden määrä on hiukan laskussa ja emolehmien kasvussa. Luomukanoista luomussa on 8,2 % ja tuotanto myydään pääosin luomuna markkinoilla. Kanamäärä on pienessä laskussa. Lypsylehmiä on luomussa 4 % ja pääosin niiden maito kerätään luomuna. Luomumaidontuotanto kasvaa nykyisillä tiloilla, koska uusia tiloja ei ole otettu luomumaidon keräilyyn, vaikka halukkuutta olisi. Sikatiloilla luomuemakoita on 1 %, haasteena on kannattavuus.

30 % tavoite myös eläinpuolella on mielekäs luomun pinta-alatavoitteen tukemisen kannalta. Myös luomukotieläintuotteiden kysyntä kasvaa. Kotieläinpuolen suurin ongelma on jalostuksessa, johon pitää saada muutos, että luomuraaka-aineet saadaan luomuna kuluttajille asti

Kotieläintukien maksaminen eläinyksikkökohtaisesti on perusteltua, jolloin voidaan asettaa myös tuotantosuuntaiset tavoitteet eläintuotannolle. Tämä mahdollistaisi myös tukien paremman kohdentamisen.  Eri tuotantosuunnilla tulisi olla erisuuruiset tuet eläinlajien mukaan. Vaativimpien luomuna hoidettavien lypsykarjan, sikojen ja lihasiipikarjan eläinyksikkötuet olisivat korkeammat, kuin emolehmätuotannon ja lammastalouden tuet. Munivien kanojen tukisumma olisi näiden väliltä.

Luomukotieläintuotannon korvaus ja eläinten hyvinvointikorvauksen laskentaperusteet pitää olla yhtenevät. Esimerkiksi vapaa porsituksesta maksettava eläinten hyvinvointikorvaus pitää huomioida vastaavan suuruisena luomuporsastuotannon tuessa. Samasta vaatimuksesta pitää maksaa aina sama tuki. Lisäksi pitää huomioida luomutuotannon positiiviset vaikutuksen eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön. Tilannetta parantaisi, jos luomukotieläimille maksettava korvauksen olisi eläinten hyvinvointisitoumuksen päälle luomun lisävaatimuksista maksettava korvaus

Luomukotieläintuen tulee kannustaa tasapainoiseen tuotantoon siten, että kotieläintiloilla on kohtuullinen eläintiheys hehtaareiden suhteen. Alarajaa eläinyksiköille ei tarvita, vaan ensimmäisestä luomueläinyksiköstä lähtien voisi tukea saada.

• Luomukorvauksen pitäisi olla eläinten hyvinvointisitoumuksen päälle maksettava korvaus.
• Kotieläintuotannolle asetetaan tuotantosuuntakohtaiset tavoitteet.
• Kotieläintuotannon tuet ovat tuotantosuuntakohtaisia.
• Vähimmäiseläintiheysvaatimus 0,3 ey/ha on poistettava

 Kokotilan luomuvaatimuksesta luovuttava

Vaikka kokotilan luomuvaatimus on ajatuksena hyvänä, sillä on myös negatiivisia vaikutuksia luomutavoitteiden saavuttamiseen. Kotieläinpuolella luomuun siirtymien on pitkällinen prosessi. Tiloilla pitää olla mahdollisuus siirtää pellot ensin luomuun ja kotieläinten osalta siirtymisen ratkaisee rakennuskanta tai markkinatilanne.

Kokotilan luomuvaatimus vaikuttaa pienentävästi luomupinta-alaan, kun tilat joutuvat jäämään myös peltojen osalta luomukorvauksen ulkopuolelle. Luomukotieläintuotantoon siirtyminen vaikeutuu, kun ei voi odottaa markkinatilanteen paranemista. Kokemus tilakäynneiltä on, että ne kotieläintilat, joilla on runsaammin peltoalaa eläimiin nähden ja olosuhteet ovat hyvät viljan tuottamiselle, tuottavat viljaa myyntiin. Tällä hetkellä Valio ei ota keräilyyn uusia luomumaitotiloja. Ilman maidosta saatavaa luomulisää ei taloudellisesti ole mahdollista siirtää lypsylehmiä luomuun, pelkkä luomukotieläinkorvaus ei kata korkeampia tuotantokustannuksia. Tällä hetkellä on useita tiloja odottamassa, että saisivat sopimuksen luomumaidon tuotannosta meijerin kanssa, tiloilla pellot ovat luomussa ja eläimet tavanomaisessa tuotannossa.

Sika- ja kanatiloilla tavanomaiset eläimet ei syö tilalla tuotettuja luomurehuja vaan tavanomaista ostorehua Sika- ja kanatiloilla ei ole tarvetta nurmelle, joten niiden luomupelloilta viljellään nimenomaan luomuraaka-aineita markkinoille. Kaikki pellolla kasvanut luomuvilja myydään luomuna tilan ulkopuolelle. Esimerkiksi: 300 ha luomutila, jolla on tavanomaisia lihasikoja. Lihasikalassa käytetään pelkästään tavanomaisia rehuja. Kaikki pellolta korjattava sato myydään luomuna. 30 % typensitojakasvien vaatimusta täytetään palkoviljalla ja apilanurmella. Luomun myyntikasveja tuotetaan 80 % pinta-alalla eli nurmea on 60 ha ja lopulla 240 ha tuotetaan myyntikasveja luomuna. Isoa lihasikalaa on mahdotonta muuttaa luomusikalaksi. Kokotilan vaatimus pakottaisi tilan siirtymään takaisin tavanomaiseen tuotantoon.

Ongelmaa siitä ettei, tuotteita tule markkinoille samassa suhteessa kuin tuotantoa on, ei ratkaista alkutuotannon päässä, vaan seuraavissa portaissa arvoketjussa. Tuottaja ei pysty itse vaikuttamaan saadaanko luomukotieläintuotteista markkinoilla luomulisää tai ottaako jalostajat luomuraaka-aineita vastaan.

Tulevassa tukiratkaisussa pitää kohdistaa erilaisia tukitoimia luomujalostukseen. Tarjoamalla neuvontaa, investointiavustuksia ja erilaisten maksujen perusteiden muuttamisella voidaan pienentää kynnystä aloittaa tai laajentaa luomujalostusta. Myös luomukysyntään ja vientiin kohdistuvat toimenpiteet ovat tarpeen.

Jos koetaan tavanomaisille eläimille menevä luomunurmi ongelmaksi, niin ratkaisu pitää löytää nurmeen kohdistuvista vaatimuksista. Pitää kuitenkin muistaa, että ympäristön kannalta luomunurmi on yhtä tärkeä käyttötarkoituksesta huolimatta. Sillä ei käytetä kemiallisia lannoitteita, eikä kasvinsuojeluaineita, joiden vähentäminen on yksi komission tärkeimmistä tavoitteista.

Luomutilat, joilla on tavanomaisia eläimiä tarvitsevat oman tukimuodon, joka voidaan maksaa luomutuen, ympäristötuen tai ekojärjestelmän kautta.

• Luomutilalla voi olla jatkossakin tavanomaisia tuotantoeläimiä.
• Tiloille, jotka eivät pysty täyttämään kokotilan vaatimusta, maksetaan pienempää korvausta tai luodaan ympäristökorvaukseen tukimuoto, jossa peltoja viljellään ilman kemiallisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita.